Neuvolakäynti oli tänään vähän niinku sarja läpsyjä naamalle. Hyvissä lukemissa tähän asti pysynyt hemoglobiini oli pudonnut roimasti. Toisaalta tämä on tuttua aiemmista raskauksista ja lähinnä olen ihmetellyt, että miten nyt on niin hyvät arvot... Toinen juttu, vauva edelleen istuu massussa... Vielähän hänellä on hetki aikaa kääntyä, mutta inhottavaa tämmöinen viime tippaan odottaminen.
Koska vauva edelleen on perätilassa, niin kolmas asia, viime päivien kipeät supistukset, saivat neuvolantätinkin kurtistamaan kulmiaan. Supistukset pitäisi saada loppumaan, ettei vaan vauva syntyisi liian aikaisin. Etenkin nyt kun vauva on väärinpäin.
Lepoa, sanoi täti. Ei saa rehkiä liikoja. Reilun viikon päästä ultrassa katsotaan, että miten päin vauva on. Rautalisä on aloitettu tänään ja nyt vannon kautta kiven ja kannon, että en touhuile ja tohota vaikka kuinka tekis mieli.
Harmittaa kun viikonlopun kivat menot saa nyt jäädä syrjään. Olisi ollut kahdet synttärijuhlat, uimahallia ja mukava kyläily tiedossa. Mutta eikös niin, että vauvan vuoksi jaksaa mitä vaan. Kun tämä pieni on maailmassa, niin sitten kyllä taas ehtii:)
Lepäillessä on hyvin aikaa selailla nettiä. Illan saldo on melkein samikset pussilakanasetit vauvalla ja meille. Aika ihanat, eikö?
Onko teillä ollut vauvoja jotka ovat istuneet pitkälle raskautta, millä viikoilla he kääntyivät?