Joku aika sitten sain postaustoiveen jossa sanottiin "olisi kiva kuulla kissoista lisää, millaisia luonteita niillä on, kuka on vanhin ja mistä nimet tulee..." Tämä postaustoive tulee nyt. Lienee turha edes sanoa, että olemme
kissaihmisiä ja kerron kissojen tempauksista kuulemma joskus
kyllästymiseen asti...

Ennen tätä kissakolmikkoa meillä oli kissa nimeltä Tipsu. Tipsu oli minulla ensin omana kissana ja mieheni sai sen kaupanpäälle kun muutettiin yhteen. Tipsu oli melkoinen koheltaja kissa. Se tippui kerrostalon kolmannen kerroksen tuuletusikkunasta ja katkaisi hampaansa. Kun se pääsi ulos karkuun, se kiipesi puuhun ja vietti siellä noin pari päivää, kunnes veljeni kiipesi hakemaan kissan pois. Tipsu oli luonteeltaan kamalan kiltti, mutta arka. Kun esikoisemme syntyi, Tipsu jollain tavalla sekosi vauvasta ja alkoi karkailemaan. Yhtenä päivänä se ei enään tullut takaisin, etsimme ja etsimme, kunnes meidän lähellä asuva mies kertoi, että heidän pihapuussaan oli ollut kolme päivää kissa. Tipsuhan se siellä, se ei osannut tulla puusta alas, joten kökötti siellä. Ihan niin kuin Aku Ankassa, kysyimme palokunnalta voisiko he hakea kissan pois männyn latvasta... Palokunta tuli ja koitti pudottaa kissan vesipaineella ja onnistuikin siinä. Tipsu putosi puusta alas ja oli todella heikossa kunnossa. Pari päivää Tipsu paranteli itseään kunnes taas karkasi. Siltä reissulta Tipsu ei tullut koskaan takaisin.
Tipsu oli hirveän rakas lemmikki, siitä on tullut nimimerkki dibsu, myöhemmin dibsukka kun dibsu oli varattu. Tipsun jälkeen meni noin vuosi kun otettiin kissa nimeltä Iitu. Iitu oli meillä vaan ihan hetken ja annoimme sen pois. Kissa oli ihana, mutta ei sopinut lapsiperheeseen todella villin luonteensa takia. Iitun jälkeen menikin sitten useampi vuosi kun näin ilmoituksen "Annetaan 5kk ikäinen tyttökissa uuteen kotiin". Kissa oli miehen työpaikan naapurissa, omistaja kertoi, että antaa kissan pois koska kissa on niin hellyydenkipeä ja seurallinen, että kärsii selkeästi kun joutuu olemaan päiväkausia yksin. Mieheni haki Wilman töiden jälkeen ja sydämeni suli heti.

Wilma on noin 3,5v vanha tyttökissa. Se on ulkoisesti aivan kuin Venäjänsininen, mutta papereita kissalta ei löydy. Heti ekana päivänään Wilma kotiutui meille. Se halusi syliin, seurasi meitä jatkuvasti ja parin viikon jälkeen ymmärrettiin mitä edellinen omistaja tarkoitti. Wilma on todella seurallinen. Jos vaihdan huonetta, sekin vaihtaa. Jos istun jonnekkin, on se salamana sylissä kehräämässä. Wilma nimi tuli siitä, että mietin nuorimmaiselle nimeä Vilma.
Me sanotaan Wilmaa diivaksi, sillä kisu on todella diivamainen. Sille kelpaa vain paras ruoka, se nukkuu ainoastaan pehmeällä tyynyllä tai peitolla, se ei vilkaisekkaan ulos huonolla ilmalla, eikä se suostu juomaan vettä muualta kuin lasista... Se ristii tassunsa aina tuollalailla kuin kuvassa ja yönsä se nukkuu minun kanssa pää samalla tyynyllä peiton alla...

Hienohelmaisen luonteensa lisäksi Wilma on todella utelias ja kova tekemään ilkeyttä. Se syö kukkia, rakastaa pudotella tavaroita pöydiltä. Se saattaa hypätä lipaston päälle ihan vaan huitaistaakseen vaikka puhelimen lattialle:D Se rakastaa noutoleikkiä ja kesäisin sen saa hyvällä ilmalla lenkkikaveriksi, nimittän Wilma sipsuttaa valjaissa tien reunaa mallikkaammin kuin yksikään koira. Se on todella viisas, mutta aina kun kehun miten viisas se on, se tekee jotain todella tyhmää, kuten menee köllimään kukkapurkkiin tai putoaa vessanpönttöön... Wilma on erikoisin kissa mitä olen koskaan tavannut, se on enemmän koiramainen kuin kissa.

Vilman jälkeen meille tuli Ruusu kissa. Ruusu on noin 2,5v. Haimme kissan viiden pennun pentueesta. Ruusu oli pentueen uteliain kissa ja mieheni ihastui heti sen ulkonäköön. Päätimme, että nuorimmainen saa nimetä kissan ja hän halusikin antaa kissalle nimen Ruusu. Ruusu on perheen kissoista kaikista kiltein. Se sietää mitä tahansa, ei koskaan suutu ja antaa toisten kissojen vaikka hyppiä tasajalkaa päällään. Ruusu on meidän mielestä vähän reppana, sillä se on niin kiltti, että ei osaa pitää huolta edes siitä, että saisi syödäkseen.
Miehen kanssa annamme Ruusulle salaa muilta kissoilta herkkuja ja ruokaa, muuten se jäisi ilman. Siitä Ruusu onkin oppinut, että hän saa napata ihmisiltä ruokaa milloin vaan... Jos unohdan vaikka jauhelihan pöydälle sulamaan, vetää Ruusu sen naamaan. Ainakin kymmenen kertaa se on varastanut makkaran leivän päältä ym. Me ei raskita torua kissaa, joten ruuan varastaminen senkus jatkuu:D
Ruusu ei paljoa sylissä viihdy, mutta joka ikinen iltaa hakee rapsutukset ennen nukkumaanmenoa ja sitten käpertyy miehen jalkoihin nukkumaan. Vaikka mies unissaan potkii joskus kissan lattialle, se uskollisesti uudelleen ja uudelleen tulee takaisin.
Reilu vuosi sitten Ruusu menetti häntänsä ja töpöhäntä tekee siitä entistä herttaisemman.
Vaikka Ruusu on kiltti, niin se on samaan aikaan kovin peto. Jos se pääsee hetkeksikkään ulos, se nappaa pikkulinnun tai hiiren samantien. Sisällä ollessaan se purkaa energiaa kiipeilemällä ja onkin kissoista taitavin siinä hommassa. Ruusulla on oma pikkuinen nalle jota se kantaa suussaan joka paikkaan ja muka hoitaa sitä. Ruusu on aivan ihana kissa, lasten suosikki.
Sitten on Hiili kissa. Alle vuoden ikäinen tulokas. Hiili on kissalauman eka poika. Päätimme jo aikoinaan, että emme ota kolmatta narttua samaan reviiriin. Hiili sai nimensä tyttöjen serkulta. Hiilin ei edes pitänyt tulla meille vaan etsimme hänelle kotia muualta. Kaksi ottajaa perui puheensa ja lopuksi kävi niin, että Hiilillä oli jo lopetusuhka. Olimme puhuneet, että otamme kolmannen kissan joskus, joten se joskus tuli vaan vähän aikaisemmin...
Vaikka Hiili on nuorin, on se isokokoisin. Se on kissoista kovin syömään ja aina ruokakupilla. Jos keittiössä kokkaa, astuu sinä aikana kymmenen kertaa Hiilin hännän päälle. Hiili ei tykkää muista kuin miehestä. Sen syliin se aina kapuaa ja mitä lähemmäs naamaa pääsee, sen parempi. Minulle se osoittaa huomiota vaanimalla mun varpaita tai hyökkimällä portaissa nilkkoihin... Lapsista se tykkää, mutta ei annan ottaa syliin ihan helpolla. Hiili on ihanan itsepäinen junttura, tyypillinen Suomalainen mies:D
Tämä kolmikko vetää mahtavia iltavillejä, juoksevat peräkanaa hullunlaikka ja kiipeilevät joka paikkaan. Ne tekevät ilkeyttä ja ottavat monesti hermoon, mutta silti en luopuisi näistä mistään hinnasta.
Kissat on meidän eläinlapsia, ei koskaan samalla viivalla ihmisten kanssa, mutta todella lähellä. Olemme kissaihmisiä ja sen huomaa.
Onkos teillä kissoja? Vai oletko kissavihaaja?